torstai 21. heinäkuuta 2011

Jonas Gardell : Kummajainen astuu kehiin

Gardellin kirjasta sanottiin, että se on riipaiseva, mutta samaan aikaan hauska. Lukija ei tiedä, että pitäisikö itkeä vai nauraa. Toki näin tilanteiden koomiset puolet, mutta eläytymiseni nuoriin oli sen verran voimakasta, että kirja oli minusta ainoastaan karmiva. Jouduin jopa välillä pitämään taukoa sen lukemisessa.

Oman koulumuistoni ovat pääasiallisesti hyviä: kävin siellä hengailemassa kavereiden kanssa ja syömässä (välillä päähäni tarttui jotain sivistävääkin). Mutta tunnistan kaikki Gardellin kuvaamat ilmiöt ja ymmärrän raakuuden niiden ympärillä. Aikuisesta asiat, joiden ympärillä elämä pyörii ja nuoren arvo määräytyy, ovat niin naurettavia, että melkein itkettää. Enkä voi olla muistamatta sitä puhuttelua, joihin luokkamme joutui, koska muutamat koulukaverit olivat jatkuvan ilkeilyn kohteena. Vaikka murrosikä ei ollut helppoa tytöillekään, niin silti se tuntui olevan keskimääräistä rankempaa usealle pojalle.

Kolmen pojan äitinä kirja nostaa huolen siitä, kuinka onnistun kasvattamaan lapseni, niin että he selviät läpi teinivuosien ehjinä. Kirja oli mielestäni erittäin hyvä. Mutta en aio lukea sitä enää koskaan. Tai ehkä 7-kymppisenä.

Kuvaus teinimaailman julmuudesta ja nuoren matkasta itsekunnioitukseen. Eletään 70- ja 80-luvun vaihdetta. Juha ja Jenny sekä heidän kaverinsa asuvat ankeassa Sävbyholmissa, josta karataan välillä "päiväunille", lahden toiselle puolelle Suomeen asti.

Ajan ilmiöihin kuuluvat mm. ydinvoimakeskustelu, disco ja John Travolta sekä tietenkin punk ja Sex Pistols.

Pirullinen nuoruus välittyy lukijalle takaumina, joita Juha muistelee aikuisiällään. Halu tulla hyväksytyksi ja nähdyksi on palava ja teitä parrasvaloihin monia. Himoitaan kaikkea aikuismaista, kuten tupakkaa, alkoholia ja sisäänpääsyä baareihin - vaikka edes kainalokarvat eivät vielä kasva. Valehdellaan naama ruvella olemattomilla seksikokemuksilla ja halutaan epätoivoisesti olla jotain kavereiden silmissä. Omassa huoneessa lukkojen takana sitten tuijotetaan peiliin ja ihmetellään, kuka minä oikein olen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti