tiistai 10. huhtikuuta 2012

Lionel Shriver : Jonnekin pois

Lionel Shriver on minusta nerokas. Shriver kuvaa mielestäni loistavasti ajanilmiöitä. Hän onnistuu käsittelemään vaikeita asioita, kuvaamaan ihmisten inhottavia piirteitä niin, että tarinat ja henkilöt eivät ole kurjuudessa rypemistä ja kirjat ovat juonellisesti ja tarinallisesti vetäviä. Hahmoista, joilla on inhottaviakin piirteitä, lukija alkaa kuitenkin pitämään.

Jonnekin pois kertoo Shep Knackerista, jolla on unelma todellisesta downshiftauksesta. Shep on tunnollinen puurtaja, joka huolehtii toisista. Kun hän vihdoin päättää repäistä ja toteuttaa haaveensa Afrikkaan muutosta, esteeksi tulee sairastunut vaimo ja vanheneva isä.

Kirjassa paljon tilaa saa Shepin vaimon Glyniksen syöpä, samoin kuin ystävän lapsen kuolemaan johtava sairaus. Kuinka vaikea muiden on kohdata sairautta puhumattakaan kuolemasta? Kuinka vaikeaa sairaan on puhua kuolemasta? Miten valmistautua kuolemaan? Shriver kuvailee avioliiton dynamiikkaa erilaisissa elämäntilanteissa: millaista on olla toisesta riippuvainen ja millaista on kun omana osana on huolehtia muista.

Osansa saa amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä. Siitä lukeminen on karmaisevaa ja saa minut haluamaan kiihkeästi pitkää ikää suomalaiselle terveydenhoitojärjestelmälle. Elämänhinnan mittaaminen rahassa on raskasta, ahdistavaa mutta varmaan myös tulevaisuudessa pakollista. Kuinka kalliisiin hoitoihin on mahdollista ryhtyä, jos se lisää elinaikaennustetta kuukaudella tai kahdella?

Suuri avioliittoromaani elämänarvoista, elämän arvosta, luonteenlujuudesta ja ihmissuhteista.

Shephard Knacker on papin poika, joka on amerikkalaisen unelman mukaisesti luonut kovalla työllä oman yrityksen - ja myynyt sen taloudellisesti väärään aikaan. Shephard haaveilee vievänsä perheensä Afrikkaan Pemba-saarelle, mutta matkasäästöt hupenevat sairaan isän ja vaimon harvinaisen taudin hoitokuluihin. Myös Shephardin parhaan ystävän Jacksonin perheellä on sekä perinnöllisiä että itse aiheutettuja terveysongelmia. Aina vilpitön Shephard joutuu lopulta tinkimään rehellisyydestään toteuttaakseen unelmansa. Ihanteet karisevat, mutta astuuko onni miehen elämään?

2 kommenttia:

  1. Minä olen täysin Shriverin koukussa: Olen lukenut Jonnekin pois jälkeen jo Kaksoisvirheen sekä Poika´ni Kevinin. Nyt odottaa Syntymäpäivän jälkeen.

    Täysin samaa mieltä kanssasi kirjasta!

    VastaaPoista
  2. Leena: Mä taidan kohta olla myös Shriver koukussa, mulla oli Syntymäpäivän jälkeen varauksessa kirjastossa, mutta menin viime tingassa hakemaan sitä ja pah olinkin unohtanut muuttaa noutokirjaston. Uusi yritys vetämässä.

    Minusta on hienoa, että joku osaa kirjoittaa tekstiä, joka tarkkanäköisesti mutta kuitenkin niin neutraalisti (tai ainakin neutraalin oloisesti) osoittaa yhteiskunnan kipupisteet sortumatta osoitteluun tai kipupisteillä "mässäilyyn". Ja samaan aikaan tehdä hyvän juonellisen tarinan.

    VastaaPoista