keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Leena Lehtolainen : Oikeuden jalopeura

En pitänyt Hilja Ilveskero sarjan ensimmäisestä kirjasta Henkivartija lainkaan. Sarjan seuraava osa oli kirjastossa laitettu näytille hyllyn päälle ja ajattelin silmäillä takakantta ja päädyin lainaamaan sen.

Kirja oli selvästi ensimmäistä parempi. Hilja pörrää pitkin Eurooppaa jonkinlaisen agentti miesystävänsä kanssa, kunnes miesystävän asunnosta löytyy ruumis ja miesystävä katoaa kuin maan nielemänä. Perinteinen, mutta toimiva lähtöasetelma.

Hilja palaa takaisin Suomeen. Hän on asunnoton ja työtön. Vähän samanlaisessa tilanteessa on Hiljan Suomeen palaava entinen yhteistyökumppani, joka päättää avata uuden ravintolan, johon Hiljakin päätyy hommiin. Samaan aikaan Hilja yrittää selvittää miesystävänsä kohtaloa poliisikontaktiensa avulla sekä törmää vanhoihin venäläisiin tuttaviinsa.

Kirjassa riittää erilaisia karikatyyrisiä hahmoja, seikkailun pätkiä pitkin Eurooppaa sekä sukulaissuhteiden selvittelyä pitkin Suomea.

Ihan viihdyttävä pläjäys tällä kertaa :)


Henkivartija Hilja Ilveskero kuhertelee ja pakoilee rakkaansa David Stahlin kanssa Italiassa. Äkillisesti David katoaa - ja hänen huoneestaan löytyy ammuttu mies.Hilja palaa hämmentyneenä Suomeen, mutta vastaustensijaan alkavat kysymykset kasaantua. Onko David elossa? Miksi tämän kännykästä oli löytynyt komisario Rytkösen numero? Onko David ollut rehellinenHiljalle? Miksi Davidin tavaroissa oli ollut Kopparnäsiin suunniteltavan lomakylän asiakirjoja? Miksi hämärämies Trankov tuntuu yhtäkkiä kovin luotettavalta ja puoleensavetävältä?Vailla biologisia vanhempia kasvanut Hilja saavihiä myös äitinsä surmasta - ja asiasta jota hän ei voinut kuvitellakaan.Oikeuden jalopeura on vauhdikas ja yllättävä trilleri ihmisen identiteetin moninaisuudesta ja sen peittämisestä. Kuka on kenenkin puolella, kehen voi luottaa? Mikä on kunkin hinta, kenet kukin on valmis joko pettämään tai pelastamaan?

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

John Verdon : Sokkoleikki

Pidin paljon Verdonin esikoiskirjasta Numeropeli. Vaikka kirjaston varausjono alkukesästä näytti, että saisin kirjailijan uutukaisen ehkä vuoden päästä, laitoin sen kuitenkin varaukseen. Ilokseni sain kirjan luettavaksi noin kuukausi sitten.

Kirjan päähenkilö, varhaiseläkkeelle jäänyt murhatutkija Dave Gurney, ei malta olla ottamatta toimeksiantoa, jonka suhteen poliisi on joutunut umpikujaan. Tunnetun psykologin morsian murhataan pariskunnan häiden päätteeksi ja syylliseksi epäilty puutarhuri katoaa kuin maan nielemänä.

Juonessa on jälleen Agatha Christiemäisiä käänteitä. Dave on kuin Hercule Poirot, jolta ei jää tutkinnassa huomaamatta pienintäkään johtolankaa tai epäloogisuutta. Lisäjännitystä juoneen tuo uhka, joka kohdistuu murhatun naisen lähipiiriin ja sitten voimakkaimmin suoraan Daveen ja myös hänen vaimoonsa. Juoni kulkee eteenpäin vauhdikkaasti kuvaten jutun tutkintaa. En viitsi tässä juonea kommentoida (siinä kirjaston varausjonossa on varmaan vieläkin jonottajia) enempää kuin, että minusta mafiakytkös murensi juonen uskottavuutta. Kirja on toki sujuvaa ja laadukasta dekkariviihdettä, mutta ei esikoisen veroinen.

Kun Dave Gurney oli vielä New Yorkin poliisin johtava murhatutkija, lehdistö kutsui häntä "superetsiväksi". Se ärsytti häntä, samoin kuin rikolliset, jotka uskoivat voivansa tappaa jonkun jälkeäkään jättämättä. Aina jäi jälkiä, Gurney uskoi.Entäpä jos ei jäänytkään?Gurney on palannut varhaisten eläkepäiviensä rauhaan, yrittää kasvattaa parsaa ja mukautua luonnon rytmiin, kun käsittämättömän kummallinen ja raaka tapaus houkuttelee hänet jälleen kentälle. Arvostetun psykiatrin vaimo löytyy lukitusta pihavajasta päättömänä vain muutama minuutti häämaljojen jälkeen. Poliisi uskoo, että murhaaja on kadonnut meksikolainen puutarhuri, mutta murhatun naisen äiti, kylmäkiskoinen seurapiirikaunotar, on toista mieltä. Gurneyn tutkimukset etenevät haparoiden, umpikujasta toiseen, ja nopeasti eriskummallisen kammottavasta tapauksesta muodostuukin kammottavan eriskummallinen sokkoleikki. Paljastuva suunnitelma on pirullinen ja uhkaa lopulta paitsi Gurneyä myös hänen vaimoaan, ja yrittäessään suojella tätä hän huomaa, että murhaaja on kuin onkin jättänyt jäljen. Havainto vain tulee niin myöhään, että se ei ehkä enää ehdi pelastaa hänen omaa henkeään.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Frank McCourt : Seitsemännen portaan enkeli

Suhtauduin kirjaan varauksella. En ollut sillä tuulella, että olisin halunnut lukea pienten lasten elämän kurjuudesta. Puhumattakaan uskonnollisesta jyrkkyydestä tai alkoholismista. Ystävän kannustamana (tämä on yksi hänen suosikkikirjoistaan) tartuin kuitenkin kirjaan.

Lapsuus köyhyydessä ja kurjuudessa, sisarusten kuollessa ympäriltä heikkoina kulkutauteihin, on toki ankea aihe oma elämän kerralliselle kirjalle. Siitäkin huolimatta kirja on kirjoitettu lämpimästi, huumorinpilke välillä tuikkien silmäkulmassa ja vauhdikkaasti. Tarina imaisi minut ensi sivuilta mukaansa. Kirjassa oli "poikamaista charmia" ja siinä oli toivoa, että elämä voisi muuttua helpommaksi.

Tämä kirja on osa 100-kirjaa lukuprojektiani.

Seitsemännen portaan enkeli kertoo irlantilaisen perheen elämästä aluksi New Yorkin Brooklynissa ja sitten Limerickissä, Irlannissa, jonne McCourtit muuttivat vuonna 1934 Frankin ollessa neljävuotias. Frank McCourt on sanonut, että pahempaa kuin kurja lapsuus on kurja irlantilainen lapsuus, mutta pahinta on kuitenkin kurja irlantilainen katolinen lapsuus. Tarinankertojana McCourt ei ole katkera. Ankeassa elämässä on myös lämmintä huumoria. Seitsemännen portaan enkeli päättyy siihen kuin Frank 19-vuotiaana muutti Yhdysvaltoihin.