Beardin elämän suunta muuttuu onnettomuuden myötä. Hänelle aukeaa vielä kerran mahdollisuus todistaa oma pätevyytensä - tehdä jotain suurta ja rikastua samalla.
Yksi kirjan loistokkaimpia kohtauksia on Beardin pitämä puhe potentiaalisille rahoittajille, jossa McEwan kuvaa fossiilisten polttoaineille vaihtoehtoisen energiantuotannon todellisia motiiveja. Se, joka paaluttaa markkinat ensin tulee rikastumaan tolkuttomasti. Teknologista edistystä ajaa puhdas rahanhimo. Ehkä joskus pilkahtaa hyveellinen ajatus siitä, että maailma olisi ihan kiva pelastaa.
Pidin kirjasta - myös sen luonnontieteellisestä pohdinnasta. Kirjan ajatus, että energiantarve voitaisiin ratkaista fotosynteesin avulla, oli suorastaan riemuisa. Kirja loppuukin kutkuttavasti. Jos olisin lukenut kirjan tietämättä kirjailijaa, en olisi ikinä arvannut sitä McEwanin teokseksi. Yllättävä veto minusta.
Mestarin mustassa satiirissa tiedemies löytää ratkaisun sekä avioelämän sotkuihin että ympäristökatastrofiin
Michael Beard on Nobel-palkittu fyysikko, jonka huippusuoritukset ovat takanapäin. Hän elää menneellä maineellaan ja johtaa puolivillaisesti valtion rahoittamaa uusiutuvan energian tutkimuslaitosta.
Beard on myös pakkomielteinen naissankari, jonka viides avioliitto on hajoamassa. Tällä kertaa asiat eivät kuitenkaan suju tutun kaavan mukaan: vaimolla on suhde, mutta Beard on häneen edelleenkuolettavan rakastunut.
Pelastukseksi koituu odottamaton onnettomuus. Beard saa tilaisuuden vapauttaa kerralla itsensä avioelämän sotkuista, elvyttää paikoilleen juuttuneen uransa ja pelastaa maailman ympäristökatastrofilta.