Vepe Hänninen : Minä, vakuutusetsivä

Kirjan päähenkilö on Reko, poikamies ja vakuutusetsivä. Entinen työantaja on ulkoistanut Rekon freelanceriksi ja välillä keikkaa on enemmän ja välillä vähemmän. Rekon tehtävänä on saada vakuutushuijari rysän päältä kiinni. 90% invalidi tekee kattoremonttia, vahingossa syttynyt auto on bensalla sisältä valeltu. Yritteliäisyyttä riittää. Tosin riittää vastapuoleltakin. Kullervo-vakuutusyhtiö tekee kaikkensa välttääkseen maksut, jos ei asiakkaiden moraali aina ole puhtoinen, niin vakuutusyhtiön  on monessa kohtaa aivan eri dekadilla rapautunut. Puhumattakaan uusien omistajien bisneksistä, jotka ovat suorastaan laittomia.

Oman mausteensa tarinaan tuo Rekon seikkailut naisten kanssa. Ja naisten lasten kanssa.

Kirja on veijaritarina, huumorillä höystetty. Tarina kulkee hyvin eteenpäin, tosin henkilökuvat jäävät pintapuolisiksi ja ketään tavallista keskiluokkaista ei kavalkaadin mahdu.

Olen todella huono lukemaan huumorikirjoja. En ymmärrä miksi ne eivät toimi minulla. Yleensä ei naurata lainkaan. Melkein myötähävettää se naurujen kalastelu. Ei tämäkään teos muutamaa irtovitsiä lukuunottamatta naurattanut. Mutta ei huono.

”Tässä ammatissa pitää aina yllättää ihmiset alushoususillaan.”

Asiakkaiden vakuutuspetoksia tutkiva Reko Laulumaa laskee kiikarinsa. Miten on mahdollista, että 90 prosentin invalidi kiipeilee talonsa katolla kuin orava? Kun samainen Pentti Ylikoiso putoaa katolta toistamiseen, riita on valmis: pitääkö alaruumiistaan nyt oikeasti halvaantuneelle miehelle maksaa jälleen muhkeat korvaukset?

Kullervo-vakuutusyhtiön kylmän korvauspolitiikan hämmentämä Laulumaa alkaa kallistua asiakkaiden puolelle. Kun suuryhtiön uusien omistajien liikeidea paljastuu valonaraksi, hän aloittaa yhden miehen sodan jättiläistä vastaan.

Minä, vakuutusetsivä on tragikoominen romaani esteiden voittamisesta; niiden joita elämällä on tapana kasata omien lupaustensa eteen.