keskiviikko 27. elokuuta 2014

Sanna Eeva : Olot

Tämä kirja valikoitui luettavakseni sen hyllysijoittelun takia. Olen huomannut, että kirjaston työntekijät eivät todellakaan sijoita kirjoja "paraatipaikoille" kansi kohti lainaajaa sattumanvaraisesti. Jos en keksi muuta luettavaa, valitsen tuollaisen erikoissijoitetun kirjan. Kivoja kirjoja olen löytänyt näin :)

Olot koostuu lyhyistä luvuista jossa kuvataan elämää isoäidin Elsan, äidin Ellun ja tyttären Emilian näkökulmasta. Jokaisella heistä on oma taakkansa kannettavana. Elsa on kasvattanut lapset, jota ei halunnut. Ellu on kasvattanut paksun kuoren ja hän on kovapintainen menestyjä. Emilia taas on mielikuvitusmaailmaansa uppoava surullisen oloinen tyttö, jota Ellun vaikea ymmärtää.

Kieli on kaunista ja soljuvaa. Lyhyet luvut ovat täynnä tunnelatausta. Juonellisesti kirja on välähdys sieltä, toinen täältä. Vaikka yleensä pidän kokonaisesta tarinasta, niin tässä rakenne toimi kivasti.

Tämä kolahti:
”Olen luullut valitsevani, mutta ei täällä tehdä valintoja, täällä meitä vievät olot ja harhaluulot.”


Romaani äideistä, tyttäristä ja mielen kellareista
"Ruohonleikkuri on liiterissä ja sen päällä on tuuma pölyä eikä kukaan temmo narusta ja pölläytä pihaa täyteen bensanhajua, katkeavan ruohon kosteaa tuoksua. Mikään ei ole niin kuin on aina ollut. Tulee olo että koko ajan joku huutaa ja silti on aivan hiljaista. Tulee olo ettei minulle enää tule mitään toisenlaista kuin se mitä oli aina. Ja sen, mitä oli aina, on joku vienyt minulta pois. Tulee olo, että olen kulkenut harhaan, kauan sitten, ja ymmärrän sen vasta nyt.

Tulee olo että pitää mennä."


Ellu on Volvokuski, vaimo, äiti ja tytär. Elsa on isoäiti, äiti ja nainen. Emilia on lapsi. Kaikki omissa elämäntilanteissaan, omissa oloissaan,
silti sidoksissa toisiinsa. Mitä tapahtuu, kun kontrolli karkaa, hallintaa ei ole ja juuret puskevat pintaan? Mikä ihmistä silloin ohjaa?

tiistai 26. elokuuta 2014

Anne Holt : Pahan varjot

Tämän lukaisin kesäkuun lopussa lomani alkajaisiksi. Yleensä olen pitänyt Anne Holtin dekkareista, mutta tästä jäi hyvin haalea muistijälki.

Pahan varjot sisältää kaksi ilmeisesti aiemminkin julkaistua Hanne Wilhemsen dekkaria yksissä kansissa. Ensimmäinen osa sijoittuu Hannen uran varhaisiin vuosiin. Hanne saa tutkittavakseen lastenkodin johtajan murhan. Lastenkodista on myös kadonnut Olav-poika murhan aikaan. Kaikki vaikuttaa lastenkodissa olevan sinänsä normaalia, mutta kun Hanne selvittelee tarpeeksi taustoja, onkin aika monella salattavaa. Miten Olav liittyy tapahtumiin? Lopulta Hanne saa tunnustuksen, mutta jää miettimään, että miten oikeus toteutui.

Toinen tarina alkaa vauhdikkaasti mestauksella samuraimiekalla. Valtionsyyttäjä joutuu katsomaan vierestä vaimonsa murhan. Hän myös tuntee murhaajan. Tapauksen tekee kaikkea muuta kuin helpoksi se, että murhaajan on nähty hypänneen sillalta ennen murhaa. Epäillyksi nouseekin valtionsyyttäjä itse. Samalla, kun Hanne ponnistelee eteenpäin tutkimuksissaan, hänen yksityiselämänsä järkkyy.

Ihan ok dekkarit, mutta eivät yllä lähellekään Holtin parasta 1222.

Särmikäs rikoskomisario Hanne Wilhelmsen on lukijoiden suosikki ja Holtin seitsemän dekkarin päähenkilö. Wilhelmsen vartioi yksityisyyttään tarkasti eikä paljasta ajatuksiaan aina edes lähimmilleen, mutta poliisina hän ei epäröi pistää itseään likoon. Pahan varjot sisältää kaksi Hanne Wilhelmsen -dekkaria: Paholaisen kuolema ja Kuollut jokeri. Lastenkodin johtajattaren murha saa lapset ja työntekijät pois tolaltaan, ja Norjan valtionsyyttäjän vaimo löytyy kotoaan kaula samuraimiekalla katkaistuna. Rikoskomisario joutuu pistämään kaikkensa peliin, mutta riittääkö se?

perjantai 22. elokuuta 2014

Lars Kepler : Nukkumatti

Rikoskomisario Joona Linna on aikoinaan toimittanut sarjamurhaaja Jurek Walterin vankilaan suljetulle oikeuspsykiatriselle osastolle. Jurekin uhri löytyy erittäin huonokuntoisena kolmentoista vuoden jälkeen. Joonan on pakko ryhtyä tutkimaan asiaa, sillä hänellä on myös henkilökohtainen kytkös. Joona epäili vahvasti, että Jurekilla oli apuri. Jurek uhkasi Joonaa ja jos Jurek on löytänyt tavan toimia apurinsa kanssa näin monen vuoden jälkeen ei Joonakaan ole turvassa. Joona on jo joutunut luopumaan paljosta Jurekin takia.

Kirja on ällöttävän väkivaltainen. Melkein tekisi mieli boikotoida pohjoismaisia dekkareita, joista isosta osasta on tullut hyvin, hyvin raakoja. Etenkin nämä ruotsalaiset loistavat raakuudellaan. En todellakaan ole veren, suolenpätkien ja korkeiden uhrilukujen ystävä. Minulle sopii paljon vaikka Vish Puri tai Brunetti. Mutta boikotointiaikeeni edessa on sana melkein. Paino sille :) Siis tämä oli niin jännittävä, että oli pakko ahmaista kerralla. Vaikka olen kirjojen ostolakossa, tämän ostin kovakantisena, koska minun oli aivan pakko saada tietää Joonan ja Jurekin kohtaamisesta.

Lumiselta rautatiesillalta löytyy sekava, pahasti kylmettynyt nuori mies. Hän paljastuu kolmetoista vuotta sitten kadonneeksi Mikael Kohler-Frostiksi, sarjamurhaaja Jurek Walterin oletetuksi viimeiseksi uhriksi. Joku on pitänyt Mikaelia vankina, mutta kuka? Walter se ei ole voinut olla, sillä hän on istunut rikoskomisario Joona Linnan ansiosta koko tämän ajan oikeuspsykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Mikael itse on vakuuttunut, että vangitsija on Nukkumatti. Hän ei muista muuta kuin unettavan hiekan ja pimeässä kilisevät posliiniset sormenpäät.