lauantai 31. tammikuuta 2015

E. L. James : Fifty shades of Grey - Sidottu

Teini-ikäisenä luin 3 kpl Harlekiini sarjan kirjoja. Ensimmäistä lukiessani olin, että vai niin tälläinen juoni. Toista lukiessani totesin, että kävipäs huono tuuri, kun sattui melkein identtinen juoni ensimmäisen harlekiinin kanssa. Kolmatta lukiessa tajusin, että juonia on vain yksi. Ensimmäisen kirjan perusteella on Fifty shades on kuin harlekiini. Kokematon nuori nainen ja sikarikas, salaperäinen ja komea mies ja tietenkin uskomaton fyysinen vetovoima ja orastava rakkaus. Harlekiineissa suhde onnistuu aina, joskus monenkin mutkan kautta.

Fifty shadesin ensimmäinen osa ei vielä paljasta, mikä on parin tulevaisuus. Sitä ilmeisesti vatvotaan peräti kolmen kirjan ajan. Harlekiinimaisesti nainen on aina nuori ja kokematon, joka taitavan miehen käsittelyssä löytää itsensä, seksuaalisuutensa ja ulkoisen kauneutensakin. Mies tulee ja vie. Fifty shades vie nämä stereotypiat vielä pidemmälle. Anastasia on todellinen ummikko miesten, seksin ja rakkaudenkin suhteen ja Christian seksielämä on perustunut alistamiselle ja kevyelle sadismille. Tästä saadaan runsaasti materiaalia kirjan seksikohtauksiin, joita riittää.  Parin vapaa-aika tuntuu kuluvan lähes kokonaan seksin parissa. Orgasmeja tulee kuin liukuhihnalta, vähän nukutaan välissä ja aamulla meno jatkuu taas.

Eroottisena kirjana Sidottua ei voi pitää, minusta se menee jo pornon puolelle. Kirja ei leveile kaunokirjallisilla ansioilla, mutta sen verran vetävästi se on kirjoitettu, että aika äkkiä lukaisin sen loppuun. Omalla tavallaan koukuttava kirja. Sinänsä positiivista, että sarjan myötä on entistä hyväksyttävämpää naisten lukea kirjoja seksistä ja puhua niistä. Ainoastaan harmittaa tuo kliseinen asetelma, jossa mies vie ja nainen vikisee.


Kokematon opiskelijatyttö kohtaa salaperäisen, viileäkatseisen miljonäärin. Heidän välilleen roihahtaa kiihko, joka mullistaa molempien käsityksen intohimosta."Luotatko minuun?" hän kysyy yhtäkkiä. Sitten hän katoaa hetkeksi ja palaa luokseni kädessään hopeanharmaa silkkisolmio. "Laita kätesi yhteen."

maanantai 26. tammikuuta 2015

Pekka Matilainen : Kupoli

En ole renesanssin ajan Italian tuntija, mutta minut Matilainen vakuuttaa helposti. Puitteet tapahtumille ovat autenttisen tuntuiset ja minusta ne ovat kiinnostavasti ja ihastuttavasti kuvattu. Suorastaan ahmin miljöökuvauksia, joita on ihanan paljon. Oli maaseutua, koteja, toreja, kauppoja, kirjajäljentämöjä, kapakoita ja bordelleja.

Samalla juoni kulki jouhevasti sen selvittämiseksi, miksi ylhäisen suvun poika murhattiin ja miksi pappi lavastettiin murhaajaksi. Liittyikö tapahtumiin harvinainen käsikirjoitus ja mihin se päätyikään?

Mukava historiallinen dekkari :)

Firenze 1423. Brunel­leschi on rakennuttamassa tuomiokirkon kupolia, joka kohoaa kaupungin ylle. Ylhäisen suvun poika löytyy mur­hattuna sivukujalta. Rahakukkaro on tallella, mutta harvinainen käsi­kirjoitus on kadonnut. ­Todistajat väittävät, että tappaja on Medicien kirkon pappi. 
Kaupunki kohisee kuolemasta, kun porteista ratsastaa sisään syytetyn papin vanha ystävä, Antonio Loschi, jonka menneisyydestä kiertää monenlaisia huhuja. Loschi ryhtyy syytetyn asianajajaksi apunaan 16-vuotias kirjuri Pikku-Toni.
Kupoli seuraa Pikku-Tonia ja Loschia Firenzen kujille, ilotaloihin ja Medicien palatseihin, mutta käsikirjoituksen arvoitus ei ratkea. Mistä kiistelty teksti kertoo? Kuka on valmis äärimmäisiin tekoihin saadakseen sen käsiinsä? Entä miten Brunelleschin kupoli liittyy kuolemaan?
Kupoli on historiallinen dekkari, joka vie keskelle renessanssin Firenzen värejä, tuoksuja ja tunnelmia. Kirja on tarkka kuvaus ajasta ja paikasta, jossa koko Euroopan historia sai uuden suunnan. Samalla Kupoli herättää myös ajatusleikin: miten maailma voisi muuttua, jos kadoksissa oleva käsi­kirjoitus joutuisi vääriin käsiin.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Jean M. Untinen-Auel : Luolakarhun klaani

Muistan kuinka isäni luki Maan lapset sarjaa. En tiedä miksi se ei ole houkutellut minua lainkaan. Viime vuonna 100-kirjaa lukuhaasteeni eteni yhden vaivaisen kirjan verran. Päätin ryhdistäytyä heti alkuvuodesta ja valitsin jotain mahdollisimman kevyttä. Päädyin Luolakarhun klaaniin, joka on Maan lasten sarjan ensimmäinen osa.

Aluksi Luolakarhun klaani tuntui etenevän kovin hitaasti. Siitä huolimatta, että kirjan alkuasetelma on kiinnostava: sopeutuuko toisen heimon orpo Ayla-tyttö luolakarhun klaanin elämään? Sitkeästi jatkoin lukemista ja jossain vaiheessa kirja sai pientä imua aikaiseksi. Klaanin tavat ja elämä alkoivat kiinnostaa Aylan kohtalon ohella.

Kirja oli sen verran hyvä, että harkitsen seuraavaa osaa :)